sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
Kunpa olisin kerrankin voinut auttaa...
Vituttaa. Sain melkein töitä, kunnes joku vei sen minulta. Oli tarjolla käsikirjoittajan hommaa, ihan vain haamukirjoittajana, kun kirjoittaja itse on hidas kirjoittamaan. No, kun vastasin (Facebook-statuksessa), että mulle kelpaisi, niin vastaus kuului, että löytyi jo, vaikka siihen statukseen ei kukaan muu ollut vastannut. Eli se työ meni taas puskaradion kautta. En tiedä olisiko siitä maksettu mitään, mutta olisihan se ollut mukavaa pitkästä aikaa olla jollekin oikeasti hyödyksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti