Siitä minun ihastuksesta. Se on mennyttä. Ei kestänyt kauan. Kaikki loppui siihen, kun hän lausui pari sanaa: "marsu ja hamsteri ei ole lyhyen elinikänsä takia eläimiä. Niitä ei tarvitse viedä eläinlääkäriin, jos niitä vaivaa joku." Hän on siis sitä mieltä, että näiden elävien olentojen pitää antaa kärsiä, koska ne elää niin vähän aikaa. Just. Mulla alkoi inhottaa koko ihminen. Minusta minkään eläimen pidä antaa kärsiä, oli sitten eläimen koko ja elinikä mikä hyvänsä, kun lääkkeet on keksitty, Tässä pätee taas sanonta "ulkonäkö voi pettää". Hän on niin kiltin ja suvaitsevaisen näköinen, mutta totuus on näköjään toinen, kun vähän raaputtaa pintaa. No, sama se. En jaksa murehtia sitä ihmistä.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, minun ajatukset ja tunteet ei lähde Murusta mihinkään. Niinpä olen antanut itselleni luvan rakastaa häntä. Tunteet taitaakin olla melkeinpä ainoa asia elämässä, johon ei voi vaikuttaa.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti