Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään
vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei
sitä sitten loppujen lopuksi oikeasti ole? :/ Ja miksi pitää valehdella
päin naamaa? En mä ehkä kuitenkaan niin tyhmä ole, etten tajua, jos joku
keksii hätävaleen!
Eli siis kyse ihmisestä, jota luulin ystäväkseni. Kysyin, jos
olisin voinut mennä käymään kylässä, mutta väitti olevansa äitinsä luona
tuolla parinkymmenen kilometrin päässä. No, ei siinä mitään. Vietiin
sitten siskontyttö linja-autoasemalle hetki tuon viestin saapumisen
jälkeen, niin tämä, jonka piti olla äitinsä luona, tuli ihan toisesta
suunnasta. Eli ei hän oikeasti missään äidillään ollut.
Ja mä otan tämän nyt niin, ettei hän oikeasti minua sinne kylään
halunnut vaan piti keksiä tuollainen hätävale. Tuollainen vaan satuttaa
enemmän kuin se, että sanoisi suoraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti