Reissu takana

Eilen aamulla lähdettiin ajamaan tuonne yläpäähän Lappia. Käytiin vähän siellä sun täällä. Tässä kuvasaldoa:

Siipiveikkojen perhe Lemmenjoella

Tuolla Lemmenjoella ei kyllä oikeastaan ollut mitään. En ollut koskaan ennen käynyt siellä ja en tosiaan muuta löytänyt kuin nuo räytsät. Olivat jonkun majoituspaikan rannassa.

Majapaikaksi löytyi tällainen.

Tuon majatalon sisällä oli huoneita hotellin tapaan avainkortilla avattavilla ovilla. Meillä vaan koira ei oikein tykkää vieraista paikoista ja se kyllä ilmaisi oman mielipiteensä meidän majapaikasta säntäilemällä nurkasta toiseen ja sitten tähän tapaan:

"Voi jestas, mikä paikka. Vissiin pakko tyytyä tähän, vaikka mieluummin
menisin kyllä ovesta ulos ja lujaa."

Ja ulos se kyllä pääsikin, kun isä jätti huoneen oven raolleen käydessään hakemassa vain autosta tavaroita. Musti tönäisi kuonolla oven auki ja ohitti isän jo käytävän puolivälissä. Kotona Musti olisi karannut pihalta, mutta nyt se halusi vain autoon. Sillä oli nääs koko ajan pelko, että se jää matkasta pois. En tiedä, mistä se senkin pelon on kehittänyt, kun ei se koskaan ole jäänyt. Koko yön se hyppi paikasta toiseen ja oli levoton. Ei uskaltanut nukahtaa juuri tuon kumman pelkonsa takia. Aina, kun joku liikahti ovea kohti, tämä oli valppaana. No, enpä se kyllä minäkään nukkunut, kun vanhemmat kuorsasi ja sitten tosiaan tuo koira hyppelehti siellä täällä koko yön. Saattaa uni maistua ensi yönä.

Käytiin myös sen nimisessä paikassa kuin Kuttura (keskellä ei mitään ja viihtyvyys oli sen mukaista. Edes puhelimen netti ei toiminut siellä). Sieltä tien päästä löytyi tällainen kyltti:

En ihmettele. Kuka tuonne metsään haluaa ajella...

Kaunispään huipulta oli tällaiset näkymät:

Joo, no tuosta nyt ei saa oikeaa kuvaa, kuinka korkealla se oli.
Siellä oli kyllä sellainen torni, johon myös tämä korkean paikan kammoa poteva
kiipesi, mutta ei sieltä pystynyt kuvaamaan muuta kuin niitä seuraavia
tuntureita eikä siinä ollut järkeä, kun ne oli niin kaukana,
kuten näkyy (nuo tummansiniset tuolla kauempana).

Eläimiä siellä kyllä sitten oli. Lähinnä käveleviä paisteja...

... tai tähän aikaan vuodesta ehkä oikeamminkin käveleviä vasajuottoloita.
Jokaisella porolla siellä näkyi olevan vasa mukana.

Ja kun oli tuota silmänruokaa, niin pitihän sitä nyt jotain murua rinnan allekin saada. Eli tänne siis:

Kaksi päivää siis oltiin reissussa ja molempina päivinä käytiin tuolla syömässä ja oli kyllä tosi hyvä ruoka. Tarjolla oli sekä kotiruokaa, että pitsaa ja hampurilaista. Valitsin molempina kertoina savuporokiusauksen. Ensimmäisenä päivänä se oli tosi hyvää, ei liian kuivaa eikä liian kosteaa. Mutta tänään kun käytiin siellä ja otin saman annoksen, siihen oli lorahtanut ehkä vähän liikaa pippuria ja suolaakin oli kyllä aika rutkasti. Siis savuporokiusaushan ei tarvitse lisäsuolaa ollenkaan sen lihan suolaisuuden takia, mutta veikkaanpa, että nyt oli laitettu. Ehkä oli eri tekijä kuin eilen.

Ja se tärkein: tulihan sitä Muruakin nähtyä vähän aikaa, yhden kauppareissun ja parin pusun verran. No, jotain kuitenkin. Ikävä vaan on nyt jo kauhea, vaikka eilen nähtiin. :/