Nyt mulle riitti! Muru oli laittanut yöllä Facebookiin viestiä, että mitä jos tulisinkin vasta huomenna, kun hänellä on tänään kaikenlaista. No, mä taas olin miettinyt viime yönä, etten menisi sinne nyt ollenkaan ja sen myös kirjoitin hänelle. Hän totesi vain "joo, ei haittaa ollenkaan. Oikeastaan parempikin, että näin kävi".
Mä tässä mietin, kun Facebookissa ei kai ole viisasta jättää... mutta mä tunnen itseni tiskirätiksi, jota heitellään ja kohdellaan miten sattuu. Ei tästä meidän suhteesta tule mitään. Ja kun en häntä kuitenkaan vähään aikaan näe, pakko jotenkin laittaa piste tälle hommalle.
Kumma juttu, mutta mulla ei tunnu ihan hirveän pahalta, vaikka tämä juttu päättyisikin. Edellisen suhteen päätyttyä olin ihan kuin maani myynyt. Olenhan mä tietenkin alakuloinen, mutta en sillä tavalla niinkuin viimeksi, jolloin itkin silmät päästäni.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti