288 kuukautta

Tänään tuli mulle täyteen 24 vuotta. Nyt iski ikäkriisi. Vuoden päästä olen jo puolivälissä 50 vuotta eikä mulla ole miestä, lapsista puhumattakaan. No, voin kai sen verran paljastaa, että mulla on perjantaina treffit. En ole tätä minun ja Murun eroa kokenut niin rankaksi kuin edellistä 2,5 vuotta sitten. Kun ei olla oikeastaan nähty kuukausiin, niin vaikea sitä on ikävöidäkään tai pitää mitään "suruaikaa". Johan tässä on kuukausi surkuteltu. Eteenpäin vaan.

 Sain siis jo viikko sitten uuden kännykän synttärilahjaksi, mutta paras lahja oli kuitenkin itsetekemäni: laitoin tänä aamuna yhden paidan päälle ja se osoittautui aivan liian isoksi. Painonpudotus alkaa siis näkyä. 7,5 kiloa pudotusta nyt takana.

Tämä päivä on mennyt vähän usvassa. Viime yönä ei tullut uni, joten luin Juoppohullun päiväkirjan elokuvaversio-pokkaria. Olen kuitenkin nyt päivällä nukkunut jonkun verran.

Aamulla oli psykologille aika. Kyllä sekin päivän valitsi. Ensinnäkin: en ollut nukkunut yöllä, joten oli vaikeaa lähteä aamulla jo ennen yhdeksää liikenteeseen. Lisäksi, ulkona satoi lunta aika rankasti, joten en nähnyt juurikaan eteeni (lumihiutaleet peitti silmälasien linssit ja mulla on muutenkin huono näkö. Ei ole vielä tulleet ennen joulua tilatut uudet linssit).

Viimein sain muuten väsättyä bannerin tälle blogille. En ole aikaisemmin jotenkin osannut tehdä siitä oikean kokoista eikä ole riittänyt hermoja yrittää aina uudelleen ja uudelleen. Väreihinkin tein vähän muutoksia.

Ps. Olen 24 vuotta elänyt tietämättä, miltä avokado maistuu. Nyt tiedän. Jos kuvailisin muutamalla sanalla, niin: mautonta, yäk. Edes hunajan laittaminen siihen ei parantanut makua. Sitruuna vaan pahensi sitä.