En taaskaan nukkunut viime yönä yhtään. Mä en ymmärrä, mikä tämä homma on. Ja vaikka en ollut nukkunut koko yönä, olin aamulla pirteänä menossa viemään eräälle henkilölle hänen FB-kirpparilta ostamiaan huppareita. Myin siis isoksi jääneitä pois.
Olo on vähän niinkuin jyrän alle jääneellä, taas vaihteeksi. Voi, voi mitä olen taas mennyt tekemään. Ei olisi pitänyt ottaa yhteyttä Muruun ollenkaan. Hän on nyt parina viime päivänä "kiusannut" minua viesteillä, joissa on antanut ymmärtää, että hänellä on ikävä minua. Nyt sitten laittoi viestin, että mun ei pidä liikaa elätellä toiveita sen suhteen, että meidän välillä tulisi tapahtumaan yhtään mitään. Kyse ei kuulemma ole siitä, etteikö hän haluaisi. Vaan mistä sitten? Tuli ihan fyysisestikin inhottava olo, kun mietin kaikkea toisesta naisesta omaan riittämättömyyteeni ja siltä väliltä. Ahdistaa, oksettaa ja kylmät väreet menee pitkin käsiä ja jalkoja.
torstai 31. tammikuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti