Ihanaa, pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä. Muru (entinen) toi minun tavarat (jotka mulla oli hänen luonaan) tänään, viimein. Menin siitä sitten kauppaan ja itkuhan siinä tuli, kun kaikenlaisia muistoja pulpahti mieleen. Yritin kuitenkin olla niin, ettei muut huomaa. Ei ainakaan kukaan katsonut mitenkään erityisesti, että ei kai ne sitten huomanneet.
Mulla on itseasiassa tällä viikolla treffit yhden tyypin kanssa, joka ainakin puhelimessa ja viestien perusteella vaikuttaa mukavalta. Olen iloinen, ainakin toistaiseksi. :) Saa nähdä sitten, minkälainen tyyppi se loppujen lopuksi on ja tuleeko pettymyksiä.
PS. Luovuin eilen minun vanhasta puhelimesta. Siitä vain lakkasi kosketusnäyttö toimimasta eikä sillä tee enää mitään, kun ei sillä pääse mihinkään, joten vein sen ekoterminaaliin hajotettavaksi. Mulla on siis edelleen minun uusi puhelin takuuhuollossa ja vanha kosketusnäyttöpuhelin oli sunnuntaihin asti käytössä, kunnes se sanoi sopimuksensa irti.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti