Voi että mä inhoan ihmisiä, jotka lainattuaan jotain ei älyä palauttaa! Mulla oli ollut kohta kaksi vuotta valmistujaisissani pitämä mekko kateissa ja muistelin lainanneeni sen jollekin. Kyselin sitä kaikilta lähisukulaisilta (koska arvelin, etten muille ole kuitenkaan lainannut), mutta kukaan ei sanonut tietävänsä sen mekon kohtalosta. Viime viikonloppuna se oli sitten ilmestynyt meidän oven taakse. Ilmeisesti samainen ihminen (lähisukua hänkin) on tuonut sen, joka noin kuukausi sitten kiven kovaa väitti, ettei hänellä ole minulta muuta lainassa kuin yksi toinen mekko (joka sekin on ollut kaksi vuotta), jonka olemassaoloa en edes muistanut. Taisipa se hänellä sittenkin olla. No, voi olla varma, ettei saa minulta enää mitään lainaan, kun ei osaa palauttaa.
Kokeilin sitä mekkoa, niin... no, se on jäänyt jo vähän isoksi. Olenhan mä sentään neljä kokoa pienentynyt. Olisi voinut vähän aikaisemmin tuoda sen. Ei se sentään niin iso vielä ole, etteikö sitä voisi pitää. Juhlamekko se kuitenkin on eikä ole tulossa lähiaikoina mitään juhlia, että en tiedä tuleeko sitä sitten kuitenkaan pidettyä ennenkuin se jää liian isoksi. No, onpahan ainakin muistona.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti