Voi kunpa olisin tietokone. Olisi vaan niin helppoa ostaa muistia itselleen sitä mukaa, kun sitä kuluu. Minua vaivaa nykyään joku dementia. Viime torstaina en muistanut mennä punnitukseen, eilen unohdin psykologin vastaanoton ja tänään olin ihan maanantaissa menossa. Tiistaisin on aina lihaskuntojumppa ja näin ollen meinasi jäädä sekin välistä.
Vuosi sitten tämä päivä oli elämäni toiseksi onnellisin päivä. Tapasin silloin Murun ensimmäisen kerran. Ensimmäinen onnenpäiväni oli vuonna -08, kun minun opinnot päättyi ja pääsin muuttamaan kotiin takaisin sieltä tuntemattoman paikkakunnan yksinäisyyshelvetistä.
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti