Noin sanoi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Ja minä nyt. Olen ihmetellyt miten
ihmiset käsittelee levyjä. En ymmärrä. Kohteleeko ihmiset omia levyjäänkin
samalla tavalla kuin kirjaston levyjä? Siis koskee sille puolelle
sormella, johon ei saisi ja aiheuttaa niihin naarmuja pitelemällä niitä
kotelon sijasta pöydällä ja ties missä? Kirjastosta ei näköjään kannata
lainata mitään levyjä, ei cd- eikä dvd, kun mikään ei toimi niinkuin
pitäisi naarmujen takia. Ja sitten kun ne (siis omat, ei kirjaston
levyt) ei enää toimi, vievät kirpputorille enkä sitäkään tajua. Veisivät
suoraan roskiin vain. No siis joo, saavat osan rahoista sillä tavalla
takaisin, kun laittavat vahingon kiertämään, mutta huoh...
Molemmista mainituista tapauksista on tällä viikolla kokemusta. Kävin kirjastossa ja lainasin dvd:itä. No, eihän ne toimineet. Sitten ostin kirpparilta dvd:n, joka ei toiminut. Siksi se kai siellä myynnissä olikin. Ärsyttää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti