Mulla oli illalla vähän tylsää. Nuohan on siis Kasevan Tyhjää-biisin sanoja. Kuva itsessään on minun ottama. Kaipaan vaan ihan kauheasti syliä. Siis yleensä syliä ja haleja. Ja eipä tuossa vierellä ketään näy. Tosin onhan siitä niin vähän aikaa, kun Muru lähti tai siis minä katosin hänen sydämestään. Muru ei ole kadonnut minun sydämestä. Pitäisi vaan osata päästää irti.
lauantai 28. syyskuuta 2013
Tylsyyden tappoa
Mulla oli illalla vähän tylsää. Nuohan on siis Kasevan Tyhjää-biisin sanoja. Kuva itsessään on minun ottama. Kaipaan vaan ihan kauheasti syliä. Siis yleensä syliä ja haleja. Ja eipä tuossa vierellä ketään näy. Tosin onhan siitä niin vähän aikaa, kun Muru lähti tai siis minä katosin hänen sydämestään. Muru ei ole kadonnut minun sydämestä. Pitäisi vaan osata päästää irti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti