Mulla on menossa taistelu itseni kanssa. Toinen puoli minusta haluaisi hypätä bussiin ja mennä sillä suoraan Murun syliin, mutta toinen puoli sanoo, että odotat vaikka puoli vuotta, niin kauan, että hänellä on työltään aikaa tulla tänne ja tehdä se mitä lupasi (sanoo vanhempieni kuullen sen, mitä sanoi mulle, eli että on tajunnut mitä on ollut menettämässä ja että haluaa aloittaa minun kanssa alusta).
Olen vain tässä nyt miettinyt, että vanhemmat todennäköisesti luulee, että hän on tyyliin kosimassa minua. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus vaan se, että mä saan varmuuden siitä, että hän on tosissaan. Kun saahan hän kirjoittaa mulle ihan mitä tahansa tai sanoakin kahden kesken, mutta se, että se pystyy sanomaan sen muidenkin kuullen osoittaa jo jotain.
Mulla harmittaa, kun nämä postaukset on nyt kuvattomia, mutta ei ole oikein ollut mitään kuvattavaa. Tai no, kun olen nukkunut päivät, niin ei siksikään ole tullut kuvattua, mutta siksikin nyt näin, kun se minun pitkä (lue: parempi) objektiivi on nyt siellä huollossa, niin ei huvita tuolla perusobjektiivilla kuvata, kun se on vaan niin... äääh! Sillä pitää mennä lähelle, jos haluaa kuvata jotain. Ja se iso objektiivi suurentaa silleen kivasti, toisin kuin tuo perus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
- Mun mielestä sun ei pitäs juosta miehen perässä, vaan anna sen kerrankin tulla sun luo.
VastaaPoista