Huumorituokio, vaikkakin ihan totta.
Olin jokunen viikko sitten kaupassa ja siellä kassajonossa vanhempi nainen alkoi jutella toisen vanhemman naisen kanssa. (Hirveetä, tuollaista anoppia en itselleni haluaisi).
1. - Mitä kuuluu?
2. - Ihan hyvää
1. - Siis ei kuulu hyvää, kun noin vastaat. Mites miniän kanssa menee?
2. - Hyvin sen kanssa menee. Asuvat pojan anopin yläkerrassa.
1. - Mulla ei mene. Sen parempi mitä kauempana miniä on. Me ei soitella. Minä olen asunut anopin kanssa samassa talossa ja tiedän mitä se on. En suosittele. Katso, ostin tällaisen peilin (näyttää sitä peiliä) naapurin akalle, että hän näkee miksi hänellä ei ole miestä.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti