Huumorituokio, vaikkakin ihan totta.
Olin jokunen viikko sitten kaupassa ja siellä kassajonossa vanhempi nainen alkoi jutella toisen vanhemman naisen kanssa. (Hirveetä, tuollaista anoppia en itselleni haluaisi).
1. - Mitä kuuluu?
2. - Ihan hyvää
1. - Siis ei kuulu hyvää, kun noin vastaat. Mites miniän kanssa menee?
2. - Hyvin sen kanssa menee. Asuvat pojan anopin yläkerrassa.
1. - Mulla ei mene. Sen parempi mitä kauempana miniä on. Me ei soitella. Minä olen asunut anopin kanssa samassa talossa ja tiedän mitä se on. En suosittele. Katso, ostin tällaisen peilin (näyttää sitä peiliä) naapurin akalle, että hän näkee miksi hänellä ei ole miestä.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Särkyä ja väsyä
Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...
-
Saanen ihmetellä. En käsitä miten jotkut äidit ehtii. He ehtii harrastaa, siivota, tehdä ruokaa joka päivä, pitää blogia ja vaikka mitä. Mis... -
Meidän poika ei nuku. Hän nukkuu päivällä max. tunnin pituisia unia ja yöllä herää 15-30 minuutin välein. Ollaan menossa 5.12. unikouluun La...
-
Niin, otsikon kysymys, se mulla on pyörinyt mielessä viime aikoina. Olen kamalan väsynyt ja mikään ei kiinnosta. Masennus vaivaa taas. Välil...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti