maanantai 14. huhtikuuta 2014

Ah, sinä palasit

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, että minun psykologi on ilmeisesti lopettanut työnsä, ainakin toistaiseksi. Ei tästä ole kuin muutama päivä, kun sanoin, että en mä sen puljun (mielenterveystoimiston) palveluita nyt ole tarvinnutkaan. No, se oli silloin se, nyt tarvitsisin. Eli ei mennyt viikkoakaan, kun aloin tajuta mitä on tapahtunut. On ihan sairas ahdistus. Koko ajan ja joka päivä on sellainen kuristava tunne kurkussa ja käsissä on tunnottomuutta. Ahdistus on palannut. En tiedä mitä tässä tekisi. Haluttaisi pääsiäiseksi pois. Muru on kuulemma koko pääsiäisen töissä. Niin no, mutta onhan hän välillä kotona. Kaipaan vaan sitä syliä ja tunnetta, että on joku tuki, siis fyysinen tuki. Tällä hetkellä ei ole muuta kuin tämä blogi, johon purkaa tuntojaan. Eniten mulla ahdistaa tieto äidin menettämisestä, mutta sitten tämä perintöhässäkkä. Mitään perintöä ei olla vielä edes jakamassa ja tämä yksi on haukkana kyselemässä omaisuudesta, huoh.

2 kommenttia:

  1. Tieto äidin menettämisestä? Tiedätkö, mulla on kaksi läheistä sukulaista sairastanut vaikean rintasyövän ja molemmat selvinnyt hoitojen avulla. Syöpä ei enää nykyään tarkoita automaattisesti kuolemaa, itse asiassa suurin osa selviää siitä hengissä ja pystyy elämään normi elämää vuosikausia. Miksi nyt siis oletat, että automaattisesti olet äidin menettämässä ja pitää perintöasioita ajatella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkärin sanoista. Oli sanonut, että turha kuvitellakaan hyviä uutisia perjantaina (tulokset tulee silloin) ja minä en noita perintöasioita hoida vaan äiti haluaa hoitaa ne nyt.

      Poista

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...