Koiran hampilääkäri ja epäilyä

Koiraa käytetty hammaslääkärissä. Kolme hammasta siltä poistettiin ja hammaskiveä raaputettiin pois. Enää ei haise hengitys ja posken turvotuskin on laskenut, eli hammaskivestä johtuva tulehdus oli kyseessä tuossa oudossa ilmiössä. Nukutuksessa se operaatio siis tehtiin ja mulla pelotti, että herääkö se koiravanhus enää siitä, mutta kyllä se vaan heräsi. Oli vain vähän ihmeissään, kun nukahti eläinlääkärin tutkimuspöydälle ja heräsi kotoa omasta koristaan eikä pariin tuntiin meinannut jaloillaan pysyä. Antibioottia ja särkylääkettä sille määrättiin ja aika tyyristä hommaa, mutta onhan se rakas perheenjäsen, jolla on toivottavasti ainakin pari vuotta vielä jäljellä.

Mä olen tässä miettinyt. Voisi tuo mies vähän paremmin minua kohdella. Olen kahden vaiheilla. Toisaalta haluaisin sinne, mutta on myös sellainen tunne, että se kohtelu siellä ei ole kovin mukavaa. Hän luultavasti taas lähtee sanomatta mitään, pitää ilman syytä outoa mykkäkoulua ja, ja, ja...

Ja tiedättekö mikä mulla ärsyttää vielä enemmän? No se, kun mä teen ruokaa (mä siellä aina ruuan teen) ja jos pyydän Murua auttamaan jossain pienessä asiassa, vaikka nyt pilkkomaan sipulin/valkosipulin, niin tämä kysyy "ai minä vai?" No kuka sitten? Voisi hänkin nyt jotain tehdä, kun kerran syökin sitä ruokaa. Keitokset kelpaa kyllä, mutta ruuanlaittoon osallistumisesta kun tulee puhe, hän vaan nostaa päätään sohvalta ja ihmettelee, miksi hänen jotain täytyy tehdä. -.-

"Kyllä se ikä lyö melko ikävät arvet naisen naamaan."

-Uuno Turhapuro Suomen tasavallan herra presidentti-