Katsoin Sinkkuelämää-sarjaa dvd:ltä ja siellä tuli eteen juuri tälle päivälle sopiva repliikki: "Hannun
ja Kertun noita on väärinymmärretty. Hän rakensi unelmiensa talon ja
sitten ne pennut alkoivat syödä sitä." -Miranda Hobbes, Sinkkuelämää-
Niinpä niin, minä rakennan omaa unelmaani ja Muru samantien nakertaa sitä pala palalta hajalle. Tästä päästäänkin aiheeseen ensi viikonloppu. Olen kysynyt, Murulta, josko saisin mennä sinne silloin. Hän vastasi "katsotaan. Ei ole mahdottomuus". Mitä? Vielä eilen hänelle sopi se varmasti. No, joka tapauksessa tarkoitukseni on mennä sinne perjantaina ja tulla sunnuntaina pois (ellei sitten jo haluta lauantaina poistua siitä asunnosta). Perimmäinen tarkoitus sinne menemiseen on tavaroideni hakeminen. Hän ei tiedä sitä, mutta aion ottaa kaikki tavarani mukaan mitä minulla siellä on. Mutta asuntonsa avainta (jonka hän on minulle antanut) hän ei saa ennenkuin on maksanut mulle velkansa (on siis tosiaan yhden vuokran verran mulle velkaa, koska lainasin sen summan hänelle kaksi kuukautta sitten).
Mä pelkään tässä asiassa vain yhtä juttua. Mä joudun etsimään uuden (paremman) miehen ja selittämään taas sen saman asian sillekin: miksi olen sairaseläkkeellä. Inhoan sitä hommaa. Enkä mä haluaisi muistella niitä syitä, mutta silloin on aina pakko, jos on pakko kertoa asiat niinkuin ne meni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti