lauantai 31. toukokuuta 2014

Unohdettu ammatti

Minua pännii! Siis tämä helvetin jokavuotinen ylioppilaiden ylistäminen ja ammattiin valmistuneiden unohtaminen. Ei ole montaakaan minuuttia, kun kuulin, kun tv-kuuluttaja sanoi "oikein paljon onnea uusille ylioppilaille ja peruskoulunsa päättäneille". Just, just. Ammattiin valmistuneethan ei ole tehneet mitään sen eteen, että ovat paperit saaneet kouraan. Siis aina sanotaan, että ammatin voi saada huonoillakin arvosanoilla. Mutta niin voi ylioppilaan paperitkin. Jos on läpi, niin sehän riittää. Ei tosin välttämättä töitä tai jatko-opiskelupaikkaa hakiessa.

Eikä se aina takaa niitä töitä ne hyvät paperitkaan. Mulla oli ammattikoulun päättötodistus aikalailla vitosia ja nelosia (arvosteluasteikolla 1-5, nykyäänhän tuo arvosteluasteikko ammattikouluissa on 1-3). Ja tässä ollaan sairaseläkkeellä, tosin tällehän ei mitään mahda eikä tämä liity noihin arvosanoihin mitenkään. Ja minun ala (media-ala) on vähän hankala työnhaun kannalta, varsinkin täällä Lapissa, mutta sainpa sen ammatin mistä olin haaveillut vuosia (12-vuotiaasta lähtien). Voin sanoa ainakin saaneeni jonkun suuren haaveen elämässäni toteutettua.

Asiasta toiseen. Mulla on hirveä väsymys iskenyt taas. Pitäisi pakata, kun huomenna suuntaan sinne Murulandiaan, mutta tuossa tuo reppu ammottaa tyhjyyttään ja odottaa, jos vaatteet ynnä muut siirtyisi sinne itsekseen.

"Pitäsköhän sittenki siirtyä seurustelemaan köyhemmän kanssa, 
ettei tarttis näytöillä tappaa itteensä?"
-Häpy endkö? eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ahdistusta ja kirjallisuutta

Minä kirjoitan nyt minun toissa viikonlopusta. Perjantaina 3.11. meillä kävi ambulanssi hakemassa minut. Olin saanut paniikkikohtauksen, hie...