Taivaannäytös

Kuten olen joskus kirjoittanut, että mulla ei ole hirveästi kavereita. Eikä oikeastaan yhtään sellaista, jonka kanssa kävisin missään (elokuvissa tms.). Nyt olen sentään löytänyt harrastuskaverin. Naisen, joka harrastaa valokuvausta, kuten minäkin. Olen käynyt hänen kanssaan pari kertaa revontulia kuvaamassa (tästä meidän pihalta ei oikein revontulia näy, joten pitää mennä vähän kauemmas ja mulla kun ei ole ajokorttia, niin se on vähän hankalampaa). Ei me muuten olla tekemisisssä, mutta tuo harrastus yhdistää.

Nyt illalla oli taivaalla oli aivan mahtava näytös.

Nyt mua väsyttää, mutta ei nukuta (taaskaan). Siihen taitaa olla syynä se, että... no, minäpä kerron.

Olen viimeisen kahden viikon aikana ottanut kolme kertaa väärät lääkkeet (aamulla iltalääkkeet tai illalla aamulääkkeet). Viimeksi nyt illalla tein niin ajatuksissani. Mielialalääkettä ei siis oteta kuin aamulla ja nyt otin sen sekä aamulla että illalla. Hyvä minä. Ja näin on siis tosiaan käynyt kolme kertaa viimeisen viikon aikana. En mä enää tajua mikä minun ajatusmaailmaa vaivaa, kun se ei pysy kasassa.

"No ensinnäkään kysymykseen paljonko on kahteksan ynnä seitsemän ei voi 

antaa tarkkaa vastausta. Kas toisille se on paljon ja toisille hyvinkin vähän, 

riippuu ihan vuosituloista. Sitä paitsi invlaatio nakertaa summaa

 kaiken aikaa. Elikä jos kahteksan ynnä seitsemän on tänään kymmenen, 

niin huomenna se voi olla jo vaan kahteksan."

-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-