Hyviä uutisia - epätietoisuus jatkuu silti

Tuli tulokset siitä toisestakin verikokeesta. Mulla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta mitä tämä sitten on? Niin, sen minäkin haluaisin tietää. Hirveää tämä epätietoisuus. Kaupassakin tuntuu, että hermot menee, kun kaikki on tien tukkona. Ei mulla ennen näin lyhyt pinna ole ollut.

Täytyy kyllä nyt avautua, että tuntuu jotenkin turhalta koko elämä. En koe, että mulla olisi kauheasti virkaa missään.

Ja sitten on vielä nämä kilot, jotka ei putoa. Ja makeanhimo, sille ei tule loppua. Ja siinä yksi syy sille painon putoamattomuudella onkin. Ja väsymys, se ei lopu. Ja sen takia tulee nukuttua päivät ja öisin ei oikein viitsi alkaa kuntoilla ja sitä kautta metelöidä ja pitää koko taloa hereillä.

Illalla harmitti hirveästi, kun magneettikentät oli otollisia sille, että revontulia olisi näkynyt vahvasti, mutta pilvisyys oli esteenä näkyvyydellä. Ainoa harrastus, joka minulla on (lukemisen lisäksi) eikä niitä sitten näy. No, tuleehan noita revontuliöitä talven aikana. Mutta taivas oli silti oudon värinen, ihan kuin ruosteessa: osittain ruskea ja osittain musta.

"Ja jos eroon suostun niin se on satarosenttisen varmaa, että appiukko kupsahtaa pelkästä riemusta, ja siinä meni taas kerran perinnöt ohi suun."

-Uuno Epsanjassa-