Tunteiden viemää

Mä en tiedä mitä mä teen, olen ihan sekaisin tunteideni kanssa. Kuten olen aikaisemmin sanonut, minun tunteet (ex-)Murua kohtaan ei ole kuolleet siitäkään huolimatta, että on se yksi ihastus olemassa. No, olen nyt jutellut Murun kanssa ja kun sanoin, että mulla menee hermot (mulla on hermot kireällä ollut jo jonkun aikaa), hän sanoi, että "tule hermolomalle". No en tiedä. Taas sama rumba alkaisi alusta ja se ei johda kuitenkaan kun vaan tuhoon niinkuin aikaisemmatkin kerrat. Mutta voin myöntää suoraan, että mä olen tunteiden vietävissä oleva ihminen. Joo, vasta mä sain ne tavarani sieltä pois, mutta en mä tunteilleni mitään mahda.

Kun kysyin mitä hän oikein meinaa, niin sanoi, että saan vaikka nukkua sen sängyssä ja hän voi nukkua sohvalla. Kysyin sitten, että onko hänen tunteensa minua kohtaan kadonneet, niin ei kuulemma.  Miksi hänen pitäisi sitten nukkua sohvalla? No, saa nähdä nyt miten tämä lähtee menemään.

Toisaalta olen jotenkin ajatellut päässäni, että hän taitaa olla mulle se ainut ja oikea mies. Hänessä ei ole sillä tavalla vikaa, siis pahaa vikaa (ei juo juurikaan, ei polta, ei pahoinpitele minua tai mitään), mutta mä vaan olen niin saakelin herkkä, että loukkaannun pienistäkin asioista ja otan ne sitten niin raskaasti. Pitäisi opetella olla loukkaantumatta, niin ehkä sitä sitten sujuisi hänen kanssaan. Kun ei mulla suju oikein kenenkään kanssa just tuon takia.