Ei perkele! Edelleen jatkuu tämä "Diapamkuuri". Eli siis ei mene päivääkään ilman yhtäkään ahdistuskohtausta, jota ei yrityksistä huolimatta ole pystynyt taltuttamaan millään muulla kuin sellaisella pillerillä. Tällä hetkelläkin on paniikkikohtaus päällä. Yritin tuossa nukkuakin, mutta ei siitä mitään tullut. Tunnin sängyssä pyörittyäni piti nousta ylös. Jäsenet on puutuneet ja henkeä ahdistaa. Tätä on jatkunut viimeiset kaksi viikkoa lähes päivittäin.
Tähän juttuun liittyen: se tyyppi on näköjään ottanut sen eston pois, mutta ei ole ottanut mitään yhteyttä. Täytyy kyllä sanoa, että toivottavasti ei otakaan, että mulla olisi helpompi unohtaa hänet. Oli vaan aika outo tapa taas kerran jättää minut, kertomatta siitä mulle ollenkaan. Tai no, eihän me silleen varsinaisesti virallisesti edes yhdessä oltu, mutta kuitenkin oli jotain juttua ja sitten tämä vaan ottaa ja katoaa. Todella aikuismaista.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti