Hänen kanssaan siis voi jutella mistä vaan (toisin kuin sen minun exän kanssa, jonka seurassa piti valita sanansa todella tarkkaan), hänen huumorintajunsa kohtaa minun kanssa (exällä ei tainnut olla huumorintajua ollenkaan tai sitten se oli hänellä niin outo, ettei sitä kukaan ymmärtänyt, koska ihan sama minkä lajin huumoria häneen yritin, hän ei ymmärtänyt). Ja sitten tämä minun erikoinen ystävä on oikeastaan minun ainut polku "ulkomaailmaan". Siis hän on ainut, jota tapaan (enkä puhu nyt mistään "tapailemisesta" vaan ihan ihmisten/kavereiden tapaamisesta). Muuten käyn vain kaupassa, mutta en koskaan missään kylässä, koska ei ole ketään missä käydä kylässä.
Tältä näytti yksi ilta taivaalla. |
PS2. Kävin katsomassa Fifty Shades of Greyn. Tykkäsin kyllä. Kirjat lukeneena Anastasia oli juuri sen näköinen miksi hänet olin kuvitellut, Grey ei ihan. Elokuvan alku oli vähän semmoinen laahaava, että sai jo miettiä, että koska alkaa tapahtua sitä mitä sinne mentiin katsomaan, siis SEKSIÄ. Kyllähän sitä siinä jonkun verran oli, mutta olisi saanut olla enemmänkin. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti