tiistai 3. maaliskuuta 2015

Voi vain arvailla

Mä en mielelläni tekisi mitään diagnoosia, joten tämä on vain arvailua. Mulla on ollut jo jonkun aikaa semmoinen olo, että Muru on jotenkin henkisesti sairas, mieleltään siis. Olen toki itsekin, mutta hän on jollain toisella tavalla. Ja mihin minä tämän perustan:

Lisäyksenä niihin hänen mielialojen ja mielipiteiden yhtäkkisiin täyskäänteisiin muutoksiin, joita on tullut eteen tietyin väliajoin tämän muutaman vuoden aikana, tuli eilen uusi asia. Hänen mummonsa kuoli pari viikkoa sitten ja itseasiassa olin silloin siellä ja hän ei silloin maininnut asiasta, vasta sitten kun olin tullut jo kotiin. No, sunnuntaina (1.3.) sitten kysyin Facebookin kautta, että milloin ne hänen mummonsa hautajaiset on vai joko ne on olleet. No, hän ei vastannut siihen vaan sen sijaan poisti minut kokonaan kavereistaan. 

Seuraavana aamuna (maanantaina) kysyin sitten että mikä siihen poistoon oli syynä (itse en muuta syytä keksi kuin tuon mummo-kysymyksen, joka on minun mielestä ihan normaali kysymys, jonka takia ei tarvitsisi kavereista poistaa). Siihenkään sen saanut vastausta vaan hän laittoi eston päälle, etten löydä koko hänen profiiliaan. Eli ilmeisesti hän ei taas vaihteeksi haluakaan olla minun kanssa, mutta hänellä on "hieman" erikoinen tapa ilmaista se. Jotenkin ei nyt tunnu miltään, koska jännä, mutta just sunnuntaina olin kaverille sanonut, että miten minusta jotenkin tuntuu, ettei tämä ole mikään suhde ja kas kummaa, seuraavana aamuna olikin tapahtunut tämä kavereista poisto ja muu mykkäkoulu.

Tämä on vaan niin turhauttavaa, kun toisesta ei ota selvää sitten millään. Tykkään hänestä, mutta en mä voi olla tuollaisen tuuliviirin kanssa. Jokaisella toki on oikeus muuttaa mielipidettään, mutta poistaa tyttöystävä kavereista ilman syytä on jo vähän liian outoa.

En ole ehdottanut hänelle mitään lääkäriin menoa enkä ehdota. Hän on näitä ihmisiä, jotka ei mene sairaalaan kuin pää kainalossa eikä suostu syömään minkäänlaisia lääkkeitä, vaikka mikä olisi.

Tämä on vain niin sairaan outoa, kun se mies oli ihan normaali silloin, kun pari viikkoa sitten olin siellä ja nyt yhtäkkiä BOOM, hän on ihan kuin toisessa maailmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...