Mulla ahdistaa. Eilisesti asti ollut paniikki-/ahdituskohtaus päällä enkä tiedä varsinaisesti miksi. Kai tämä on jotain alitajuntaista tästä minun ja Murun jutusta, kun peloittaa, ettei taaskaan onnistu. Ja satuinpa tuossa huomaamaan, että minun rauhoittavat (Diapamit) on vanhentuneita ja lisäksi niiden reseptikin on sopivasti vanhentunut viikko sitten perjantaina. Voi helvetti, jos en paremmin sanoisi. Ja ei, tähän ei auta ulkoilu, sillä sitä on kokeiltu, minua se vaan ahdistaa, kun tulee siinä kävellessä mietittyä kaikkea ikävää.
Kävin tänään psykologin vastaanotolla, mutta en vaan saanut aikaiseksi puhua tästä ahdistuksesta, vaikka sitä varten sinne menin.
No, tähän loppuun yksi rauhoittava kuva viime kesältä (vaikka ei se tähän minun tilanteeseen kyllä nyt autakaan). Oulussa uimarannalla tuli tällaisia vastaan:
maanantai 23. helmikuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti