torstai 25. kesäkuuta 2015

Reissusta palattu

Olin Murun luona muutaman päivän. Nyt olen kotona ja tuntuu, ettei osaa olla.

Tuli siellä ollessa syötyä paaaaljon karkkia ja muuta makeaa. No, se näkyy painossakin, ikävä kyllä. Ei tuo paino tällä tavalla laske, mutta nyt on vaan vähän semmoinen hällä väliä-tunne, että ihan sama miltä näytän. Masennuksen tuntemuskset ei ole siis poistuneet mihinkään.

Eipä tässä kauheasti mitään ole tapahtunut, josta kirjoittaa. Paitsi, että meidän seurustelu on nyt viikon verran ollut ns. Facebook-virallista. Toivon kovasti, että se nyt kestää. Minun puoleltahan se olisi kestänyt aina, mutta kun tällä yhdellä on semmoinen tapa, että häviää aina, jos tulee ongelmia eikä halua kertoa niitä mulle, jotta voisin ehkä auttaa. Toivottavasti sitä ei enää tapahdu. :/

Kameraa olen käyttänyt viime päivinä paljon.

Meillä oli tuossa rannassa valkoposkihanhia. Tuon puutarhatontun toin äidille, kun tulin kotiin tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ahdistusta ja kirjallisuutta

Minä kirjoitan nyt minun toissa viikonlopusta. Perjantaina 3.11. meillä kävi ambulanssi hakemassa minut. Olin saanut paniikkikohtauksen, hie...