torstai 9. heinäkuuta 2015

Pelkotiloja

Ensinnäkin pakko avautua, etten tiedä vieläkään tarkkaa raskausviikkojen määrää, kun yks netin raskauslaskuri väittää että olen raskausviikolla 4+6, eli huomenna alkaisi viikko 5, mutta toinen taas väittää, että olisi jo tänään viikko 5 alkanut. No, eiköhän se viimeistään ekalla neuvolakäynnillä selviä. Mutta kun sitäkin pitää vähän siirtää, kun tuli samalle päivälle aika keskussairaalaan lääkityksen takia.

Mulla on ollut vuoden ikäisestä lähtien epilepsia ja olen siis viimeiset 25 vuotta syönyt lääkettä siihen. Sitä lääkettä ei vaan suositella syötäväksi raskausaikana ja mulla pelottaa, että miten se tähän lapseen vaikuttaa. Ja suoraan sanottuna, en halua vammaista lasta. En kestäisi sitä. Mutta vaikka raskaus ei ollut suunniteltu, haluan silti tämän lapsen, mutta en jos sillä on joku kehityshäiriö ja siitä haluan ottaa selvää heti kun se on mahdollista. Sori, jos tämä loukkaa jotain, mutta tämä on vain minun mielipide omasta jaksamisestani vammaisen lapsen kanssa ja hyvä, että tiedostan sen tässä vaiheessa, etten jaksaisi, kun asialle vielä voi tehdä jotain. Mutta huomattuani olevani raskaana, ei käynyt kuitenkaan abortti mielessä, koska tosiaan rakastan lapsia.

Kohtausvapaa olen ollut jotain 20 vuotta, eli viimeisin kohtaus on ollut jotain alle kouluikäisenä. Foolihappoa syön nyt koko ajan, että sen pitäisi edes vähän suojata lasta vaurioilta, mutta ei sekään kaikkea takaa.


No, joka tapauksessa tuon lääkityksen takia, mulla on neurologille laitettu lähete ja se aika olisi ollut vasta syyskuussa, mutta soitin sinne tänään, että voiko sitä mitenkään aikaistaan, kun sitten olisi jo 14. viikko menossa ja olisi jo vähän liian myöhäistä jo siinä vaiheessa. Mulla katsotaan siellä nuo lääkeainepitoisuudet ja en tiedä mitä muuta. Toinen mitä syön, on mielialalääke paniikkihäiriöön ja masennukseen, mutta se ei näin alussa haittaa. Minun tuttu söi raskausaikana samaa lääkettä ja viimeisen kolmanneksen aikana annostusta vaan pienennettiin minimiin ja lapsi on ihan normaali.

Tämä pelko vaan vie kaikki voimat. Kulkeeko mulla nyt koko 9 kuukautta kehää tuo ajatus päässä, että mitä jos lapselle käy jotain minun lääkityksen takia? En kestäisi, jos kävisi. 

Sitten oirepäivitystä: nyt on tullut sellaisia kuukauitiskivun tapaisia kipuja, mutta vain ajoittain. Kaipa se kuuluu asiaan, en tiedä kun kukaan ei ole koskaan kertonut mulle miltä OIKEASTI tuntuu olla raskaana. Välillä ne kivut on vaan niin sairaan kovia, että tuntuu, että taju lähtee. Ei ne kauaa kestä, mutta kuitenkin. Luulen, että liittyy kohdun kasvuun, toivottavasti, ettei ole mitään... Ja sitten on ajoittaista kipua kylkikuopassa (puoli vaihtelee, joskus oikeassa kyljessä, joskus vasemmassa).

2 kommenttia:

  1. Se voi tuntua ihan miltä vaan tai ei miltään. Jokainen tuntee omalla tavallaan. Ja jopa saman naisen eri raskaudet voivat poiketa huomattavasti toisistaan.

    Ja se, että jos olet vaikka sanotaan nyt 9+3 niin olet kymmenennellä viikolla. :D dorkalogiikka. Ja ne kuutkin menee tollai "yhden edellä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh. Tämä oli täysin uusi tieto. No, eiköhän se tosiaan viimeistään ensimmäisessä neuvolassa selviä, että monesko viikko on menossa.

      Poista

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...