torstai 24. maaliskuuta 2016

Lääkkeistä

Minun päivittäiseen lääkitykseen epilepsialääkkeen lisäksi kuuluu Sepram, joka on estämään uusiutuvaa masennusta ja paniikkikohtauksia. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, raskausaikana Sepramin annostusta piti vähitellen pienentää ja lopulta se olikin enää 1/4 tablettia. Nyt kun raskaus on ohi, en ole sitä annostusta kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi nostaa, joka on minusta hyvä asia. Mutta silloin vanhempieni luona ollessa, jolloin mulla oli se lääke kotona, huomasin, etten ihan ilman pärjää (tulee huimausta, joka on vieroitusoire kyseisestä lääkkeestä). Paniikkikohtauksia ei ole kuitenkaan tullut, joten mitäpä tuota annostusta nostamaan.

Poika täytti maanantaina kaksi viikkoa, joten hän pääsi ensimmäistä kertaa ulos, tosin vain kymmeneksi minuutiksi aluksi. Nyt ollaan käyty jo kuitenkin kaupassakin asti ja hyvin meni. Hän ei edes tiennyt käyneensä missään, kun nukkui niin sikeästi. On kyllä muutenkin niin rauhallinen vauva, etten ole noin rauhallista ikinä tavannut. Hän itkee vain, jos on oikeasti joku hätä (nälkä tai märkä vaippa). Mä kerkesin kuitenkin pelätä saavani sellaisen hermoheikon vauvan, joka itkee koko ajan ja heräilee pienimpäänkin rasahdukseen. Tämä siksi, että tosiaan söin mielialalääkkeitä raskausaikana, mutta ei ne onneksi ainakaan siihen vaikuttaneet. Toisaalta, tiedän yhden toisenkin, joka söi raskausaikana tuota samaa lääkettä ja lapsesta tuli ihan normaali.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...