Voi että mulla käy anoppi hermoon. Vauva onneksi pelasti minut tänään pahemmilta verenpaineen nousuilta, kun sattui olemaan just nukkumassa, kun rouva saapasteli sisään. Hän ei nimittäin kauaa meillä viihtynyt just siksi, ettei vauva ollut hereillä.
Yhtenä päivänä hän kiikutti meille kellon, kun häntä kuulemma kauheasti häiritsi, ettei meillä ollut seinäkelloa. Ei se meitä vaan ole häirinnyt ja mehän täällä asutaan. Kelloja on muutenkin joka paikka täynnä: tietokoneessa, tabletissa, puhelimissa, ranteessa... Eihän se tosin tuollaiselle riitä, jolla on kello vessassakin. Siis kyllä, anoppilassa on seinäkello vessassa. Katsotaanko siitä kenties kauanko vessassa menee vai?
Olen muuten ollut täysin ilman särkylääkkeitä jo yli viikon. Viikko sitten maanantaina söin viimeisen. Enää ei ole tarvinnut. Alan siis kai toipua leikkauksesta.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti