Voi että mulla käy anoppi hermoon. Vauva onneksi pelasti minut tänään pahemmilta verenpaineen nousuilta, kun sattui olemaan just nukkumassa, kun rouva saapasteli sisään. Hän ei nimittäin kauaa meillä viihtynyt just siksi, ettei vauva ollut hereillä.
Yhtenä päivänä hän kiikutti meille kellon, kun häntä kuulemma kauheasti häiritsi, ettei meillä ollut seinäkelloa. Ei se meitä vaan ole häirinnyt ja mehän täällä asutaan. Kelloja on muutenkin joka paikka täynnä: tietokoneessa, tabletissa, puhelimissa, ranteessa... Eihän se tosin tuollaiselle riitä, jolla on kello vessassakin. Siis kyllä, anoppilassa on seinäkello vessassa. Katsotaanko siitä kenties kauanko vessassa menee vai?
Olen muuten ollut täysin ilman särkylääkkeitä jo yli viikon. Viikko sitten maanantaina söin viimeisen. Enää ei ole tarvinnut. Alan siis kai toipua leikkauksesta.
- Sisältää lappilaisen 28-vuotiaan naisen elämää ja ajatuksia. Elämään kuuluu myös kihlattu ja 3/2016 syntynyt poika sekä työkyvyttömyyseläke eriasteisena esiintyvän masennuksen ja paniikkihäiriön takia sekä lapsena todettu epilepsia -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Särkyä ja väsyä
Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...
-
Saanen ihmetellä. En käsitä miten jotkut äidit ehtii. He ehtii harrastaa, siivota, tehdä ruokaa joka päivä, pitää blogia ja vaikka mitä. Mis... -
Meidän poika ei nuku. Hän nukkuu päivällä max. tunnin pituisia unia ja yöllä herää 15-30 minuutin välein. Ollaan menossa 5.12. unikouluun La...
-
Niin, otsikon kysymys, se mulla on pyörinyt mielessä viime aikoina. Olen kamalan väsynyt ja mikään ei kiinnosta. Masennus vaivaa taas. Välil...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti