Viikonlopun viettoa

Yksin kotona, edelleen. On kyllä niin luksusta. Ei ole tarvinnut koko viikonlopun aikana kertaakaan ahdistua mistään (on saanut tehdä, mitä itse haluaa eikä ole tarvinnut tehdä sitä, mitä jotkut velvoitteet vaatii).

Perjantaina illalla mietin kauan aikaa, lähdenkö mihinkään. No, päätin sitten kuitenkin lähteä. Sitä ennen huomasin ulkona auringonlaskun, joten oli pakko mennä kuvailemaan.

Viimein pääsin lähtemään. Kävin piipahtamassa paikallisessa, mutta yhtä tylsää oli, niinkuin ennenkin. Sinne tuli tämä miespuolinen ystäväni, josta olen aikaisemminkin kertonut (eli hän). Tervehti kyllä käden heilautuksella, mutta vähän vaisusti. Ei tullut edes juttelemaan, vaikka olin yksin vaan meni naisseurueeseen enkä minä sinne viitsinyt mennä. Vähän jäi sellainen tunne, että hän olisi vältellyt minua. Joo, mä olenkin varmaan tosi pelottava (BÖÖ! :D)

Päivällä nukuin aika pitkään (öö... tuonne viiteen asti. :D). Nyt illalla oli pakko päästä ulos, joten lähdin yhdentoista aikaan kävelylle. Oli kamerakin mukana, mutta tuo pienempi ja huonompi. Ei oikein järkkäriä viitsinyt raahata mukana. Kävelin tuonne noin kilometrin päässä olevalle sillalle. Siinä seisoskellessani ohi ajoi joku poikaporukka. Joku huusi mulle ikkunasta "ole kunnolla". Enhän mä koskaan. :D Muutenkin kumma ilmiö, että kun ihminen on jossain kamera kädessä, häntä tuijotetaan kuin muukalaista. Aivan, niinkuin minuakin tänään.

Niin joo, se, mitä siellä kuvailin. Niistä kuvista tuli huonoja, kun ei tuolla pikkukameralla oikein onnistu mikään. Mutta siis siellä oli kuovi (lintu) ja jäniksiä, mutta ne juoksi minua karkuun, joten niistä kuvista ei tullut yhtään mitään. Ja, yllätys, yllätys: siellä sillalla kuvailin mitäpä muutakaan kuin auringonlaskua, taas. Mutta kun se on joka kerta niin hieno, varsinkin tuota vettä vasten. Jotenkin tuolla pikkukameralla onnistuu paremmin nuo maisemakuvat kuin muut.

Kuvausreissulta tultuani tein itselleni vähän yöpalaa. Joo, ei ole mitään hirmuravitsevaa...

... mutta hyvää. :P

Oli muuten hirmuvaikeaa löytää tuosta pikkukamerasta kuvia tällä tietokoneella, kun mulla on näemmä siinä väärä vuosiluku (2010). Pitää muuttaa se joskus, kun jaksaa jotain ohjekirjaa lukea. Olen näitä teen ensin, luen ohjeet vasta sitten-ihmisiä.

Ps. Olen saanut ihkaensimmäisen lukijan blogilleni, jippii! :D Pieniä on ihmisen ilot.

Ja lopuksi vaikka sitten jäniskevennys (jos joku on joskus Se on siinä!-ohjelmaa katsonut, niin siinä oli joka jakson lopussa jäniskevennys):

Nuo on olevinaan jäniksiä. Ei vaan tosiaan sillä pikkukameralla kovin kummoisia kuvia tule.