Ei jestas, kun säikähdettiin tänään siskontytön kanssa. Pari paistia (poroa) seisoskeli tienlaidassa mulkosilmineen. Joo, eihän ne mitään muuta tee kuin tuijottaa, mutta ne on niin pelottavia.
Nyt on päivä mennyt Juoppohullun päiväkirjaa lukiessa. Olen sitä tuolle yhdelle ääneen lukenut, kun hän halusi. :D Nyt on aika rauhallista menoa sitten. Saa nähdä kuinka kauan. Eilenkin saatiin puolenyön aikaan sellainen hepulikohtaus, että oli pakko lähteä kylälle, ettei koko talo herää meidän nauramiseen.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti