maanantai 10. syyskuuta 2012
Joskus sitä toivoo, ettei aina vedettäisi mattoa jalkojen alta juuri, kun on kuvitellut kaiken olevan hyvin :(
Otsikko kertonee kaiken. Edelleen on epätietoinen olo tämän minun ja Murun jutun suhteen. Ei olisi varmaan pitänyt mennä sinne silloin viikonloppuna yllätyskäynnille, mutta tiedänpähän nyt ainakin, ettei hän tykkää sellaisesta. En vain tiedä, kauanko jaksan tällaista. Ensin heitetään ulos, jotta saadaan viettää omaa aikaa ja sitten valitetaan, kun on yksinäistä. -.-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti