Meni noin tunti edellisestä blogikirjoituksestani, kun tajusin, mistä huono oloni johtui. En ollut muistanut ottaa lääkkeitäni aamulla. Otin iltalääkkeen pari tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti, mutta se ei lienee haittaa, kun en ole koko päivänä muistanut ottaa niitä. Olo helpottui heti ja turhan suuri uneliaisuuskin hävisi. Kyllä nuo lääkkeet muuttaa ihmistä. Hirveää, millainen minäkin olisin ilman niitä: hihittelisin itsekseni, korvissani soisi jatkuvasti, huimaisi, oksettaisi ja olo olisi kuin kännissä olisi.
PS. Alfred on ihana! <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti