En tiedä taas mitä ajatella. Olen hieman pettynyt ja mieliala on sen mukainen. Mörrikkä kävi täällä, nimenomaan kävi, ei jäänyt yöksi. Hänellä piti olla vielä huomenna työpäivä, mutta tänään hänelle selvisi, ettei olekaan. Hän asuu siis toisella paikkakunnalla ja on täällä vaan töissä. Hänen oli tarkoitus olla täällä yötä ja mennä täältä suoraan töihin ja sieltä sitten kotiin pääsiäisen viettoon, kun työt loppuu. Muutenhan hän olisi voinut olla täällä yötä, mutta kun hän ei mene kotiin yksin vaan veljensä kulkee samalla kyydillä. Kysyin häneltä, josko olisin saanut muuttaa parisuhdetilanteeni, mutta hän vastasi vaan "katsotaan". Tuli vähän sellainen olo, että hän käyttää minua vain hyväkseen. On tässä kuitenkin kuukausi jo oltu tekemisissä ja tunnettu, hieman lähemminkin. Vähän jäi sellainen olo, että minusta vain osa kelpaa hänelle, mutta että kokonaisuudessa on joku vika.
Kävin kaupasta hieman lohduketta: Prinsessan, Pussikaljaelokuvan ja Kohta 18. Elokuvia siis. Mulla ei ole nyt oma kone, niin en voi kuvia lisäillä. Ennen olisin ostanut kasan karkkia ja muita herkkuja ja mussuttanut niitä, mutta nyt piti korvata vatsan ravinto mielenravinnolla. Tosin ruoka mulle ei maistu edes. Masentaa. Päätä särkee ihan kamalasti. Taidan tänään kaatua sänkyyn aika aikaisin. Masentuneisuus aiheuttaa mulle ruokahaluttomuuden lisäksi uneliaisuutta ja sellaista, että haluttaa vaan nukkua. Normaalistihan mulla on unensaantivaikeuksia.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Jestas, minusta on tullut aikamoinen sokerihiiri. Joka päivä on pakko saada päivittäinen sokeriannos tai tulee Känkkäränkkä kylään. Siitä pu...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti