Markkinapäivä

"Ei mihinkään Kittilään, kun Kemijärvelle, täällä on festarit". Tuollaisen kommentin sain yhdeltä miespuoliselta kaveriltani, kun kirjoitin Facebookiin meneväni Kittilän Markkinoilla käymään. Eikä hän millään tajunnut sitä, etten mä pysty sellaiseen liikkumattomaan väenpaljouteen menemään, varsinkaan yksin. Eikä mulla olisi ollut yöpaikkaakaan siellä ja kolmanneksi: ei siellä ollut minua kiinnostavia esiintyjiä.

Tämä ihminen vaan oli sitä mieltä, ettei niiden esiintyjien tarvitse olla kiinnostavia, kun siellä tapaa ihmisiä (ja siitäkö pitäisi maksaa?). Mutta kun minua_ei_kiinnosta tavata jotain tuikituntemattomia ihmisiä. Ahdistaa pikemminkin, pelkkä ajatuskin. -.- Ja kuulemma hän kannattaa pienessä kännissä hillumista. No, se ei ollut uutta, mutta kun hän tietää, että elän nykyään terveellistä elämää enkä juo pisaraakaan, niin silti pitää vittuilla. Mutta se on vaan tosiasia, ettei sellainen, joka ei ole kokenut koskaan, oli kyse sitten mistä tahansa, voi ymmärtää. Mutta en ymmärrä miksi pitää sitten alkaa tinkaamaan asiasta, josta ei mitään tiedä.

Jaa, että eikö siellä markkinoilla sitten ollut outoja ihmisiä? No, oli tietenkin, mutta kun ne ei ollut yhdessä läjässä niinkuin muurahaiset, toisin kuin jossain festareilla on aina niin, kun kaikki haluaa eturiviin.

Terveellisistä elämäntavoistani huolimatta sallin siellä markkinoilla itselleni kesän ensimmäisen ja viimeisen jäätelön pehmiksen muodossa. Ai että se maistui hyvälle. Pelotti vaan, miten minun vatsa reagoi siihen, kun en ole yli puoleen vuoteen syönyt mitään sellaista. Ei onneksi juuri mitenkään, mitä nyt paisui sellaiseksi palloksi, niinkuin olisi vauvavatsa. Onneksi se meni ohi.