Sinne meni Muru, tunteiden roskakoriin. Ei oikeasti edes itketä, joka on kumma juttu. En vaan kai enää tunne mitään häntä kohtaan. Mutta miksi pitäisikään, kun hänen tempauksensa ovat mitä ovat. Tämä biisi sopii niin hyvin tähän päivään:
http://www.youtube.com/watch?v=YmDY25UfejE
Laitoin sen Murulle tarkoitetun synttärilahjan, eli sen hierontalahjakortin myyntiin kolmelle eri nettikirpparille. Toivottavasti menee kaupaksi. Joulukin tulossa ja kaikkea...
Ajattelin, jos viikonloppuna lähtisi yöelämää katselemaan, mikäli jaksaa. Eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä löytyy. :) Kun meni tosiaan ne viikonlopun suunnitelmatkin uusiksi, kun ei tulekaan lähtöä sinne mökille juhlimaan niitä 3-vuotissynttäreitä vai oliko ne 30-vuotis... tuntuu vaan, että tuo nolla tuossa on just sitä mitä se yleensä on, eli ei mitään. Käytös Murulla on kuin uhkaikäisellä kolmevuotiaalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti