Viimein tapahtuu

Ihanaa, ihanaa! Vaihteeksi on taas ihanaa. Muru tuli sunnuntai-iltana meille ja kysyi lähtisinkö hänen mukaansa hänen luokseen ja minähän lähdin. Siellä vierähti muutama päivä, ilman puhelinta. Olin niin yllättynyt siitä, että hän tänne tuli, että ajatukset meni ihan sekaisin. Unohdin sitten puhelimen kotiin. No, eipä se oikeastaan haitannut.

Murun luona ei ole kelloakaan, joten ei ollut puhelinta, nettiä eikä kelloa. Ihan kuin BB-talossa. :D No, tv sentään oli. Mutta suosittelen muillekin tuollaista irtiottoa välillä. Kukaan ei häiritse mitään kautta ja saa olla hetken rauhassa. Ja joo, me seurustellaan nykyään. Mutta jotain muutosta on tapahtunut tässä suhteessa. Hän esitteli minut vanhemmilleen, viimein. Toivottavasti tämä nyt onnistuu. Kaipa hän on tosissaan, kun vanhemmilleenkin esitellyt.

Huomenna olisi suuntana Pohjois-Pohjanmaa ja isosiskon pyöreiden vuosien juhliminen, kuulemma aika railakkaasti. No, minähän en juo, mutta muut varmaan juo minunkin edestä.

Toisia se jää kestää kävellä