maanantai 6. tammikuuta 2014

Loppiaista

Loppiainen. Mulla ei ole onneksi mitään riisuttavaa joulussa, kun en sitä laittanutkaan. En tykkää joulukoristeista. Ne on jotenkin niin ahdistavia, tielläkin ja... ääääh!

Mutta... mulla ottaa päähän! Muru oli taas nyt illalla niin "ihana", että joka ikiseen asiaan vastasi vaan "ok". Mikä v*tun ok??? Kun hän vastaa sellaisiinkin asioihin noin, joihin ei voi vastata tuolla tavalla. Ja sitten tämä toinen: aha. Niin välinpitämätön, kun olla ja voi. Hän aloitti ensimmäinen päivä painonpudotuksen minun ohjeilla ja ehkä se vähän kiristää hänen hermojaan. Eilen kirjoittikin mulle, että "älä pety, jos mulla loppuu kärsivällisyys tähän laihdutukseen". Vastasin, että "petympäs". Ja todellakin petyn! Mä olen niin paljon nähnyt vaivaa ja hankkinut hänelle vaikka mitä sen laihdutuksen tueksi: proteiinijauhetta, keittiövaaka pitäisi käydä tiistaina Lidlistä hakemassa ja sitten kirjoittanut käsin kaikki ohjeet mitä saa syödä. Ei vissiin sitä vertaa arvosta sitten minun panosta eikä omaa terveyttään (ylipainoa on aika paljon). Rakastan häntä toki sellaisena kuin hän on, mutta en silti haluaisi menettää häntä noin nuorena johonkin sydänkohtaukseen.

Ja kuin tilauksesta tämän päivän Uuno-mietelmä liittyy juuri tuohon mistä syystä hän olisi menettävänsä kärsivällisyytensä:


"Ruuan menekkihän on usein justiin kiinni mausta"
-Uuno Turhapuro-

Tiedättekö, mulla on ikävä kesää ja sitä lämpöä. Katselin tuossa kuvia viime kesältä. Ne Liljat on niin kauniita. Ja muutkin kukat. Ai että, kun saisi edes hetken olla kukkien keskellä (ei maljakossa olevien). Siis joo, onhan se pukeutumiskysymys tietenkin, mutta kun en tykkää kerrospukeutumisesta sitten yhtään. Olisi vaan niin mukavaa pukeutua kesämekkoon ja niihin "littanakenkiin", joita ei tarvitse solmia tai laittaa kiinni vetoketjulla. Kesä, tule jo!

Kuva otettu 23.8.2013
 PS. Tämä blogi täyttää tänään kaksi vuotta! En olisi uskonut näin kauan tätä jaksavani pitää. Vaikka en tänne ihan joka päivä kirjoitakaan pitkiä postauksia päivästäni (joka johtuu yksinkertaisesti siitä, että ei vain tapahdu muuta kuin nukkumista), niin silti tämä on mulle kuin päiväkirja. Olen enemmän konekirjoittajatyyppiä kuin käsinrustaaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...