Murun luona tuli viihdyttyä muutama päivä. Eilen hän vaan lähti aika omituisesti. Hän lähti aamulla ulos sanomatta sanaakaan. Luulin, että hän meni hakemaan postia, mutta ei kun hän lähti töihin. Hänellä on vaan sellainen työ, että siellä voi sattua mitä vaan. Mietin vaan, että minua vaivaisi koko loppuelämän, jos hänelle sattuisi jotain, jos hän esimerkiksi kuolisi auto-onnettomuudessa ja viimeiset sanat minulle ennen lähtöä on... ei mitään. Eli siis ei "hei" tai muutakaan, pelkkä oven pamaus niin, että ikkunat helisi. Ja meillä ei siis tosiaan ollut mitään riitaa, että en käsitä mikä tuo mielenilmaus oli.
Tänään aamulla hän sitten suuttui, kun en suostunut hänen kanssaan tietynlaiseen aamujumppaan ja lähti kahville - ulos. Taisi olla aika iso kahvikuppi, kun kolme tuntia meni. En mä siis mitään pettämistä epäile, mutta nuo mielenilmaukset on vähän ärsyttäviä.
"Henkilökohtaisen vapautenriiston vielä jotenkin sieti,
mut se et vietään lihapallerotkin suusta, niin se ei kyllä enää käy."
-Uuno Turhapuro Suomen tasavallan herra presidentti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti