tiistai 18. helmikuuta 2014

Odotuksen kurjuus

Voi mikä ihanuus odottaa sunnuntaina: Olympialaiset loppuu! Ja sehän tarkoittaa sitä, että tämä ikävä loppuu. Aikaisemmin ei käy, voin nimittäin ihan kotonakin kärsiä siitä huutamisesta, joka johtuu jonkun urheilijan epäonnistumisesta lajissaan.

Olen muutaman yön kirjoittanut. En tiedä mikä se on, paitsi kertomus siitä miten olen tähän elämäntilanteeseen (sairaseläkkeelle) päätynyt. Ehkä se on lähinnä itseni terapoimista, vaikka toisaalta osa niistä muistoista ahdistaa pirusti.

Unettomuudestani huolimatta olen jaksanut käydä salilla aikaisin aamulla. Tosin nyt on nilkat kipeinä. Muutaman päivän tauko salitreeneihin taitaa olla paikallaan.

"Tätä se ei akka tahto uskoo, että mitä enempi meikäläinen syö, 
sitä enempi nälkä tulee."
-Rautakauppias Uuno Turhapuro - presidentin vävy-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Särkyä ja väsyä

Mä olen taas kokonaan unohtanut tämän blogin. Pojan kanssa kun touhuaa päivät, niin ei sitä jaksa enää illalla alkaa kirjoittamaan. Lisäksi ...