Henkinen väkivaltakokemus

En ole nyt viikkoon jaksanut kirjoittaa tänne, kun on ollut vaikeaa olla. Oikeastaan en ole tiennyt miten olisin. Uni ei ole tullut ja olen itkenyt yöt. Murusta ei ollut eiliseen mennessä kuulunut mitään moneen päivään. Laitoin hänelle sunnuntaina viestin, että mitä kuuluu, hän luki sen kyllä, mutta vastaus tuli vasta eilen: "ei mitään kuulu". Tänään sitten, kun yritin jotain kuulumisia kertoilla, hän vastasi vain välinpitämättömästi "jaa".

Tiedän, etten jaksa tätä enää kauaa, kun tämä on niinkuin henkistä väkivaltaa, kun hän kohtelee minua kuin ilmaa. Nähdä ei kuulemma halua kuin vasta kuukauden päästä. Jättäisin hänet heti, mutta kun hän on minulle monta sataa euroa velkaa (lainasin maaliskuussa vuokraan). Ennenkuin se on maksettu (kuulemma EHKÄ tässä kuussa), en voi päästää hänestä irti. Tämä tunne on kuin vankila.

"Mä en oo halunnu esimerkiks jättää sua yksin hetkekskään, 

sen takii mä oonki koittanu etsii justiin tämmöstä niinku puolipäivätyötä tai tämmöstä."

-Uuno Turhapuro-