No joo, mä tein sen nyt sitten itse. Jätin Murun. Tämän viikon aikana hän lupasi maksaa sen velan. Saa nähdä sitten tuleeko niitä rahoja. Anopilla oli paha mieli, kuulemma äitinä. En nyt ihan ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti. No, sama se sille. Ilmoitin Murulle, etten halua enää koskaan nähdä häntä. Parempi näin, koska en ole enää pitkään aikaan ollut onnellinen siinä suhteessa, pikemminkin jatkuvasti ahdistunut. Tämä on surullista, koska rakkaus häntä kohtaan ei ole mihinkään kadonnut, mutta tavallaan helpotus, että tämä vääntäminen viimein loppuu. Viime viikolla tulleen Murun syntymäpäivälahjan (ne pussilakanat) lähetin takaisin, koska en ollut ehtinyt niitä vielä edes maksaa, kun laskuakaan ei ollut vielä tullut.
Viime yönä ei oikein uni tullut. Itku tuli. Itkin monta tuntia sängyssä Nessu-paketin kanssa.
No, jos tämä nyt olisi jonkunlainen uuden vaiheen alku elämässä.
"Me johtajat alotetaan suoraan huipulta."
-Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti