Ruokahalu, missä olet?

Otin selvää. Juttelin tämän eilisen tyypin kanssa Facebookissa ja kysyin, että ei kai hän vaan ajattele, että olen joku "munahaukka", joka jahtaa miehiä joka kulman takana, niin ei kuulemma todellakaan. Niin, siis tämä oli ensimmäinen mies (ex-)Murun jälkeen, jonka kans olen ollut missään tekemisissä. Ei ole oikein tuntunut siltä, että kiinnostaisi kukaan mies. Meidän virallisesta erosta on nyt neljä kuukautta (en ole tosin viiteen kuukauteen nähnyt koko miestä). Joillakinhan se neljä kuukautta tuntuu vuodelta, mutta ei mulla. En välttämättä olisi vielä valmis uuteen suhteeseen. Tämä nykyinen ihastumisen tunne on vähän sekava, kun hän on niin nuori, että ei välttämättä ole mulle tarkoitettu eikä muutenkaan tunnu ihmisenä semmoiselta, jota viitsisin "katsoa" pidempään. Haluaisin itseäni vanhemman miehen sitten jossain vaiheessa. Katsoo ensi vuonna joskus. Sopiva piristysruiske tämä oli tähän väliin.

Tänään on tosiaan ollut vähän sekavat fiilikset. Ruokahalu on hävinnyt. Johtunee pettymyksestä. Kun tiedän, että suhteeseen asti tästä miehestä ei ole minun kanssa ja sitten kun mulla on kuitenkin jonkunlaisia tunteita häntä kohtaan. Mutta nämä nyt on lähinnä tämmöisiä ulkonäköön ihastumisen tunteita, itse ihmistähän mä en juuri tunne. Mutta mitä olen jutellut hänen kanssaan, niin ei hän ihan sellainen ole millaiseksi olen hänet kuvitellut. En tarkoita, että toisen ihmisen pitäisi olla just sellainen millainen minä haluan hänen olevan, mutta hänellä on sellaisia asioita, joita en välttämättä voisi sulattaa. Ja sitten on vielä tosiaan se, että hän on muuttamassa puolen vuoden päästä kauas pois, niin ei oikein senkään takia kannata alkaa rakentamaan mitään vakavampaa.