Mikä siinä on, kun joillakin ihmisillä sana KIITOS tulee luonnostaan ja joidenkin sanavarastoon se ei tunnu kuuluvan lainkaan? Siis kyse on tästä, kun mulla on kaksi kummityttöä ja ostan heille joka vuosi joululahjat, niin toisesta kuuluu kiitos, mutta toinen kummilapsi (tai siis hänen vanhemmat) ei edes kiitä. Tulee sellainen olo, että oliko siinä lahjassa joku vika vai mikä on. Sitten sieltä varmaan kuuluisi jotain napinaa, jos en ostaisi mitään lahjaa. Turhauttavaa tämmöinen. Haluttaisi heittää koko joululahjojen osto pois ainakin hänen osalta, kun pitää miettiä, että onko se lahja mennyt edes perille vai hukkunut johonkin joulupukin säkin pohjalle.
Tänään on vuoden viimeinen päivä. Viime vuonna rakastamani hahmo, Uuno Turhapuro täytti 40 vuotta. Niin siis jos joku on ihmetellyt miksi blogitekstini lopussa on aina joku Uunon sitaatti, niin siksi, että sain sitaattikirjan käsiini vasta tänä vuonna ja halusin muistaa tuota viimevuotista juhlavuotta Ja koska vuosi loppuu tänään, nyt tulee viimeinen Uuno-sitaatti:
"Toinen väsyttävä olotila on toi paikallaan olo."
-Professori Uuno D.G. Turhapuro-
Saa nähdä mitä mä ensi vuonna keksin, että onko se jotain vastaavaa vai onko se yleensä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti