Viinankirojen esimerkkitapaus

Nyt on pakko kirjoittaa, vaikkakin pitäisi olla nukkumassa, jotta jaksaa aamulla nousta ylös (pitää mennä äidille myyjäisiin avuksi). Kirjoitin jokin aika sitten Viinankiroista, nyt kirjoitan tosielämän esimerkin, joka sattui tänään. Nyt on taas pikkujouluaika. Sen huomaa siitä, että isä nukkuu olohuoneen lattialla. Hän tuli työpaikan pikkujouluista kirjaimellisesti kaatokännissä. Hänen kaksi työkaveria ja taksimies veti hänet maton avulla siihen lattialle. Nyt on vähän ristiriitaiset tunteet, kun ei tiedä, pitääkö hänen antaa nukkua siinä silläkin uhalla, että oksentaa ja tukehtuu omaan oksennukseensa vai soittaa ambulanssi. Tosin, mitä hekään humalaiselle voi. Hän oli jo meidän pihalla lentänyt nurin taksista tullessa. Nyt hän on siinä kunnossa, ettei tajua mistään mitään, tuskin sitäkään, että on kotona. Suoraan sanottuna, vaikka olen aikuinen ihminen, silti kyyneleet valuu tätä kirjoittaessa. :´( Olen kerran aikaisemmin vuosia sitten löytänyt hänet makaamasta olohuoneen lattialta humalassa (silloinkin oli pikkujouluaika) eikä sekään kiva löytö ollut.

"Minä en käytä enää kahvila ollenkaanm kun siinä on tätä nikotiinia. 

Minä otan vain pelkästään sokeria ja kermaa."

-Häpy endkö, eli kuinka Uuno sai niin kauniin ja rikkaan vaimon-