Aikaa ei ole loputtomiin

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jonkun aikaa, mutta ei ole jaksanut eikä saanut aikaiseksi. Luin tuossa erään blogikirjoituksen samasta aiheesta ja ajattelin sitten toteuttaa viimein tämän. Eli aihe on ikäkriisi.

Täytän kuuden päivän päästä 26, eli 30-vuotiskakku lähenee uhkaavasti. Jopa tähän minun ikään mennessä ikäisilläni tuntuu olevan vaikka mitä saavutuksia: puoliso, lapsi (joillakin jopa useampi), ura, ehkä useampi ammatti, mahdollisesti talo ja mitä näitä nyt on. Viimeksi eilen sain tietää, että eräs josta luulin, ettei hän koskaan tee lapsia, on raskaana (hän ei siis ole minun ikäinen vaan 9 vuotta vanhempi). Niin, ja mulla ei ole edes miestä kenen kanssa niitä lapsia tehdä. No, onhan tässä aikaa, mutta ei loputtomiin. Tunnen itseni siis turhakkeeksi. 

Lisäksi itse asun vielä vanhempien kanssa, mutta se on rahakysymys miksi en ole muuttanut omilleni. Onhan mulla toki oma elämä talomme yläkerrassa, omat rahat, omat laskut yms. mutta omaa varsinaista asuntoa ei. Olen siis edelleen sairaseläkkeellä eikä raha mitä kuukausittain tulee, ole mikään päätä huimaava. Sillä saisi ehkä maksettua vuokran, mutta ei muuta sitten ja kun laskutkin pitäisi maksaa ja syödäkin jotain ja niihin siinä ei olisi katetta. Pelottaa, että miten mä pärjään sitten joskus. No, sen takia mä säästän nyt vielä kun voin joka kuukausi sen verran kun voin.