Kirjallisuustuokio

Pitkästä aikaa kirjallisuusasiaa. Ostin vähän aikaa sitten kaksi uutta kirjaa, joista toinen on sarjakuva-albumi ja toinen lyhyitä juttuja sisältävä kaunokirjallisuusopus.

Taattua Jarlaa sisältävä Fingerpori-sarjakuvien kahdeksas
 albumi. Ahmin tuon kahdessa illassa. Ei tosin ihan 
niin hyviä sarjakuvastrippejä ollut kuin aikaisemmissa
albumeissa, mutta kyllä joidenkin kohdalla hymyilytti
aika paljonkin.

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa suorasukaiseen tyyliinsä
muun muassa naisten ulkonäköpaineista, äitiydestä
ja jopa pornosta. Ihan mielenkiintoinen lukukokemus.

Sitten rakkausasioihin. Mun elämä on sekaisin kuin seinäkello. Tiedän, minun pitäisi unohtaa Muru mieluummin iäksi. Hän on semmoinen tuuliviiri, että ei aiheuta mulle muuta kuin pahaa mieltä. En koskaan ole pystynyt olemaan siellä omaitseni. Koko ajan on saanut olla varuillaan mitä tekee tai sanoo, ettei vaan tee väärin ja saa sitä suuttumaan ja vaikka heittämään minua (taas) ulos. Mutta sitä vaan ihmettelen, että mitä se oli se mitä hän joku aika sitten mulle kirjoitti, ettei halua aiheuttaa mulle ahditusta. Mitä hän koko ajan tekee? No, just sitä, aiheuttaa ahdistusta.

Ps. Kävin tänään jo kolmannen kerran lyhyen ajan sisään kysymässä aikaa mielenterveystoimistoon. Lupasi laittaa mulle sen ajan, mutta eipä ole tullut vieläkään. Ekan kerran kävin marraskuussa, lupasi laittaa tekstiviestillä, ei tullut. Sitten kävin joulukuussa, ei tullut sittenkään ja voi helvetti jos ei sen tämänpäiväisen käynnin jälkeenkään tule uutta aikaa, niin mulla palaa hermo!