maanantai 18. toukokuuta 2015

Silmälle iloa ja surua

Ohhoh, tämä blogin kirjoittaminen on näköjään taas vähän jäänyt. Minua vaan vaivaa nyt kauhea väsymys. Ei jaksa sitä eikä tätä ja tulee nukuttua päivät. Öisin kyllä valvon sen mitä jaksan, mutta ei ole ollut sitä vertaa virtaa, että jaksaisi kirjoittamaan alkaa. Masentaa niin valtavasti. Oman peilikuvan katsominen on tuskaa. Näen siellä vaan läskin epäonnistuneen ihmisraunion. Paino ei siis putoa, kun en oikein jaksa enää välittää. Haluaisin vain ihmisen, joka välittäisi minusta, mutta eipä niitä näytä olevan. En siis tarkoita nyt välttämättä mitään miestä vaan ystävää. Ei liiemmin ole näkynyt eikä kuulunut. Itse olen kyllä yhteydessä, mutta he vastaa, jos huvittaa ja usein ei vissiin huvita.

Olen mä kuitenkin sen verran saanut itsestäni irti, että olen käynyt kuvailemassa ulkona. Tuossa meidän rannassa on aika paljon erilaisia lintuja näkynyt niin niitä olen parhaani mukaan yrittänyt vangita kuviin, mutta ei se aina onnistu, kun niitä ei kiinnosta olla kuvattavana. Kai ne luulee sitä kameraa aseeksi.

Tällaisia silmäniloja on tullut hankittua. Tuon lumipallon tilasin yhdestä nettikaupasta ja Nipsu-magneetin löysin kirpparilta. Ja jos ei ole tullut vielä selväksi: rakastan Muumeja.

Tällainen koikkelehti meidän rannassa muutama päivä sitten. Ja oli siellä muitakin, mutta tässä nyt yksi kuva.

2 kommenttia:

  1. Oot taitava valokuvaaja! Kumpa osaisin itekkin kuvata tai kumpa edes omistaisin kameran. :) Mutt tuo yksinäisyys ja ystävän kaipuu on tuttua ja kuuluu mun joka päiväiseen elämään. Ärsyttävää ja raskasta siitä tekee just se, ett se ikävä raastaa ja sattuu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. :) Ja niinhän tuo yksinäisyys on henkisesti tosi raskasta ja voi aiheuttaa jopa fyysisiä oireita, ainakin mulla on aiheuttanut.

    VastaaPoista

Uudet Muumit on...

Katselin tuossa muutama päivä sitten Muumien metkut-nimisen dvd:n. Sisältää siis kolme Suomessa ennen julkaisematonta Muumi-jaksoa. Ne (tai ...