Ja sitten on vielä yksi asia, joka ahdistaa: meidän koira on alkanut oirehtia välillä vanhuuden oireita, oksentelee ja ei jaksa enää niinkuin ennen. Voi olla, että on hänen viimeinen vuosi. Koira täyttää syyskuussa 16 vuotta ja sitä hänen tulevaa poismenoakin olen surrut jo etukäteen niin, että usein itken itseni uneen. Ja joo, kutsun koiraani persoonapronominilla, koska hän on meillä saman arvoinen perheenjäsen kuin muutkin, vaikka ei sohvalle tai keittiönpöydän ääreen pääsekään.
Asiasta kolmanteen. Ex-Muru kävi täällä kylässä pari päivää sitten. Mielessäni haikailen hänen peräänsä, mutta järkeni sanoo, että hän jättää taas minut sitten kun hänellä itsellä alkaa mennä huonosti, joten ei kannata haikailla.
- Voi muru! Isot halit sinne! Kaikkea siekii joudut kestämään. Toivotaan, että mammalla ois vaan väärä hälytys, ettei mtn vakavaa. Ja nuo lemmikin vanhenemisoireet on ihan pyllystä. Hirveetä todeta, että se perheenjäsen on oikeesti vanha. Mutta kyllä mie uskon, että hän vielä pari vuotta ilostuttaa :). Ja mitä tulee ex-muruun niin EI!
VastaaPoistaTuo ex-Muru-juttu, niin tiedän, että on järjetöntä edes ajatella hänen kanssaan mitään tulevaisuutta, mutta tunteilleen kun ei mitään voi. :/
PoistaNiin ja kiitos. Kyllä tässä itselläkin tuntuu jo, että olenko ansainnut kaiken tämän kuran mitä päälle tulee ja vielä yhdellä kertaa.
Poista- Ainiin, jäi puuttumaan ekasta kommentista, että pähee banneri! :D
VastaaPoistaHih, kiitos. :)
Poista