tiistai 2. kesäkuuta 2015

Toinen ilmestyminen

Äiti tuli tänään minun lähelle ja käski kokeilla toista rintaansa tietystä kohdasta. Siellähän se taas oli, kova patti. Äidillä on tässä kuussa aika syöpäpolille, koska hänellä on vuosi leikkauksesta ja jos äidin viime aikaiset kivut, kamala väsymys ja tuo nyt löytynyt patti on taas sitä mitä vuosi sitten, taas ollaan leikkauspöydällä. Se patti sijaitsee samassa kohtaa, josta edellinen kasvain leikattiin. :/ Viime kesä meni ahdistellessa sitä ja tämä kesä taitaa mennä samoissa merkeissä. Ei oikein osaa auttaa eikä tiedä miten olla tuossa tilanteessa ja silti haluaisi jotenkin helpottaa toisen oloa.

Ja sitten on vielä yksi asia, joka ahdistaa: meidän koira on alkanut oirehtia välillä vanhuuden oireita, oksentelee ja ei jaksa enää niinkuin ennen. Voi olla, että on hänen viimeinen vuosi. Koira täyttää syyskuussa 16 vuotta ja sitä hänen tulevaa poismenoakin olen surrut jo etukäteen niin, että usein itken itseni uneen. Ja joo, kutsun koiraani persoonapronominilla, koska hän on meillä saman arvoinen perheenjäsen kuin muutkin, vaikka ei sohvalle tai keittiönpöydän ääreen pääsekään.

Asiasta kolmanteen. Ex-Muru kävi täällä kylässä pari päivää sitten. Mielessäni haikailen hänen peräänsä, mutta järkeni sanoo, että hän jättää taas minut sitten kun hänellä itsellä alkaa mennä huonosti, joten ei kannata haikailla. 


Tämä esittää sitä myllerrystä, joka minun sisällä on tällä hetkellä noiden kaikkien asioiden tiimoilta.
Ja lisäksi ilmentää sitä millaisena epämääräisenä mustana möykkynä näen sen äidin mahdollisen syövän.

5 kommenttia:

  1. - Voi muru! Isot halit sinne! Kaikkea siekii joudut kestämään. Toivotaan, että mammalla ois vaan väärä hälytys, ettei mtn vakavaa. Ja nuo lemmikin vanhenemisoireet on ihan pyllystä. Hirveetä todeta, että se perheenjäsen on oikeesti vanha. Mutta kyllä mie uskon, että hän vielä pari vuotta ilostuttaa :). Ja mitä tulee ex-muruun niin EI!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ex-Muru-juttu, niin tiedän, että on järjetöntä edes ajatella hänen kanssaan mitään tulevaisuutta, mutta tunteilleen kun ei mitään voi. :/

      Poista
    2. Niin ja kiitos. Kyllä tässä itselläkin tuntuu jo, että olenko ansainnut kaiken tämän kuran mitä päälle tulee ja vielä yhdellä kertaa.

      Poista
  2. - Ainiin, jäi puuttumaan ekasta kommentista, että pähee banneri! :D

    VastaaPoista

Menneen kesän kuulumisia lyhyesti

Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...