Eilen se sitten tapahtui. Meidän 16-vuotias koira lopetettiin. Isä soitti eläinlääkärille yhdeksältä ja kahdeksitoista saatiin aika. Klo 12.30 sydän sitten sammui. :'( Ei tämä helppoa ole. Itkettää vieläkin. Minun paras ystäväni haudattiin meidän takapihalle mökin alta löytyneen sydämenmuotoisen luonnonkiven alle. Tekisi mieli vain mennä sinne sen kanssa. Sinne laitettiin sille sen oma peitto, jonka päällä se on öisin nukkunut ja sen tyyny, jota se pienenä retuutti ja nyt vanhempana se on ollut Mustin makuukopassa sen pään alla.
Ei ole tullut oikein nukuttua viikkoon kunnolla. Eilen ei sattuneesta syystä maistunut oikein ruoka. Söin kuitenkin jotain, lähinnä viiliä ja yhden lämpimän voileivän, jonka tein uunissa. Tänään oli sitten neuvola. Siellä katsottiin ultralla ja vauva oli pää alaspäin, selkä vatsan seinämään päin, eli kamerassa näkyi vain selkäranka. Sydänääniäkin kuunneltiin ja kaikki oli normaalisti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Menneen kesän kuulumisia lyhyesti
Kirjoitan nyt ekan postaukseni puhelimella. On mennyt taas pari kuukautta viime postauksesta. Tässä välissä olen ollut sairaana yhden pari v...
-
Mulla oksettaa (ihan fyysinen olotila siis, ei mikään vertauskuva). Miksi pitää olla ihmisiä, jotka esittää ystävää, mutta ei sitä sitte...
-
Huhhuh. Olen tehnyt kuolemaa toista vuorokautta. Joku vatsatauti tai mikä lie, kun mikään ei pysynyt sisällä (edes vesi) ja joka paikkaa sär...
-
Mitä ihmettä tämä elämä on? Rakastan Murua, paljon, mutta tämä suhteen jatkuminen on silti vaakalaudalla. Syy siihen minun sinne menemiseenk...
- Aaaw, muru oon pahoillani :(. *Halit*. Pääsi koiruus todella kunnioitettavaan ikään.
VastaaPoista